Pitääkö tekoälyllä tehty sisältö merkitä? Näin tekoälyasetuksen läpinäkyvyysvaatimukset toimivat
Kaikkea tekoälyllä tehtyä sisältöä ei tarvitse merkitä tekoälyn tuottamaksi. EU:n tekoälyasetuksen läpinäkyvyysvaatimuksia alettiin soveltaa 2. elokuuta 2026, mutta velvollisuus ei tarkoita yleistä sääntöä, jonka mukaan jokainen tekoälyn avulla kirjoitettu teksti tai luotu kuva pitäisi varustaa AI-merkinnällä.
Ratkaisevaa on muun muassa se, millaisesta sisällöstä on kyse, miten tekoälyä on käytetty ja onko sisältö käynyt läpi ihmisen tekemän sisällöllisen tarkastuksen. Kuvien ja videoiden kohdalla merkitystä on lisäksi sillä, voiko sisältö näyttää yleisön silmissä aidolta.
Tekstiä ei tarvitse merkitä, jos ihminen todella tarkistaa sen
Ajatellaan tavallista tilannetta julkisessa organisaatiossa.
Kunnan viestijä käyttää tekoälyä verkkosivutekstin luonnosteluun. Hän tarkistaa faktat, arvioi sisällön, muokkaa tekstiä ja hyväksyy lopullisen version julkaistavaksi.
Tällaista tekstiä ei tarvitse tekoälyasetuksen perusteella merkitä tekoälyllä tuotetuksi.
Tekoälyasetuksen merkintävelvollisuus koskee tekoälyllä tuotettua tai muokattua tekstiä, joka julkaistaan yleisön informoimiseksi yleistä etua koskevasta asiasta. Jos teksti on kuitenkin käynyt läpi ihmisen tekemän sisällöllisen tarkastuksen tai toimituksellisen valvonnan ja joku ihminen tai organisaatio kantaa siitä toimituksellisen vastuun, merkintävelvollisuutta ei ole. Julkinen hallinto ja julkiset palvelut kuuluvat nimenomaisesti yleistä etua koskeviin aiheisiin.
Ihmistarkastus tarkoittaa tässä muutakin kuin tekstin silmäilyä. Olennaista on, että ihminen arvioi itse sisällön asiasisältöä ja käyttää siinä omaa asiantuntemustaan ja harkintaansa.
Pelkkä oikoluku, kieliopin korjaaminen tai muu muodollinen tarkistus ei riitä. Komission ohjeistuksessa nämä rajataan nimenomaisesti varsinaisen ihmistarkastuksen ulkopuolelle.
Tilanne muuttuu, jos tekoäly esimerkiksi tuottaa julkisia palveluja koskevan tekstin, joka julkaistaan sellaisenaan ilman sisällöllistä ihmistarkastusta. Tällöin teksti pitää merkitä tekoälyllä tuotetuksi.
Kaikkia tekoälykuvia ei tarvitse merkitä
Kuvien kohdalla sääntely on hieman erilainen. Tässä on tärkeää erottaa toisistaan tekoälyjärjestelmän tarjoaja ja sen käyttöönottaja.
Tarjoajalla tarkoitetaan tahoa, joka kehittää tekoälyjärjestelmän tai teettää sen ja tuo sen käyttöön omalla nimellään. Käyttöönottaja puolestaan käyttää tekoälyjärjestelmää omassa toiminnassaan. Tavallinen organisaatio, joka käyttää esimerkiksi markkinoilla olevaa generatiivisen tekoälyn palvelua viestinnässään, toimii yleensä käyttöönottajana.
Tarjoajilla on omat velvollisuutensa huolehtia tekoälyllä tuotetun sisällön koneellisesti tunnistettavista merkinnöistä. Käyttöönottajan velvollisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokainen tekoälyllä luotu kuva pitäisi varustaa yleisölle näkyvällä AI-merkinnällä.
Esimerkiksi selvästi kuvitteellinen tai epärealistinen kuvituskuva, jota yleisö ei voi kohtuudella erehtyä pitämään aitona kuvana todellisuudesta, ei lähtökohtaisesti kuulu deepfake-sisältöä koskevan merkintävelvollisuuden piiriin.
Sen sijaan merkintä tarvitaan, kun kyse on tekoälyasetuksen tarkoittamasta syväväärennöksestä eli deepfakesta. Sillä tarkoitetaan tekoälyllä tuotettua tai muokattua kuva-, ääni- tai videosisältöä, joka muistuttaa todellista tai todellisuudessa mahdollisena pidettävää henkilöä, esinettä, paikkaa, toimijaa tai tapahtumaa ja voi näyttää ihmisestä virheellisesti aidolta tai totuudenmukaiselta.
Jos organisaatio esimerkiksi julkaisee realistisen tekoälykuvan todellisesta tapahtumasta, jota ei ole koskaan tapahtunut, yleisölle pitää kertoa sisällön keinotekoisesta alkuperästä.
Videoihin ja ääneen pätevät samat deepfake-periaatteet
Videoiden ja äänen kohdalla keskeinen kysymys on niin ikään se, voiko tekoälyllä tuotettu tai muokattu sisältö vaikuttaa aidolta.
Selvästi keinotekoinen animaatio tai muu sisältö, jonka yleisö ymmärtää fiktiiviseksi, ei yleensä ole deepfake asetuksen tarkoittamassa merkityksessä.
Tilanne on toinen, jos tekoälyvideo esimerkiksi saa todellisen ihmisen näyttämään sanovan tai tekevän jotakin, mitä hän ei todellisuudessa ole sanonut tai tehnyt. Tällainen sisältö on merkittävä niin, että yleisö pystyy ymmärtämään sen olevan tekoälyllä tuotettua tai muokattua.
Merkinnän täytyy myös olla ihmisen havaittavissa. Pelkkä tiedostoon upotettu tekninen metadata tai muu koneellisesti luettava merkintä ei täytä käyttöönottajalle asetettua deepfake-sisällön ilmoitusvelvollisuutta.
Tekoälychatissa käyttäjän pitää tietää keskustelevansa tekoälyn kanssa
Tekoälyasetus sisältää läpinäkyvyysvaatimuksen myös suoraan ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa oleville tekoälyjärjestelmille.
Jos ihminen asioi esimerkiksi verkkosivujen tekoälychatbotin, AI-agentin tai muun suoraan hänen kanssaan keskustelevan tekoälyjärjestelmän kanssa, hänen pitää saada tietää olevansa vuorovaikutuksessa tekoälyn kanssa, ellei asia ole tilanteessa muuten ilmeinen. Tiedon pitää olla saatavilla viimeistään vuorovaikutuksen alkaessa.
Organisaation kannattaa siis varmistaa, ettei verkkosivujen chatbot esimerkiksi esiinny tavalla, joka saa käyttäjän perustellusti kuvittelemaan keskustelevansa ihmisen kanssa.
Entä vanhat sisällöt?
Tekoälyasetuksen artiklan 50 läpinäkyvyysvaatimuksia sovelletaan 2. elokuuta 2026 alkaen. Komission ohjeistuksen mukaan ennen tätä päivää tuotettua sisältöä ei tarvitse merkitä jälkikäteen, vaikka komissio kannustaakin vapaaehtoiseen läpinäkyvyyteen silloin, kun se on mahdollista.
Laki määrittää minimin – organisaation kannattaa määrittää oma linjansa
Tekoälyasetuksen merkintävelvollisuuksia ei kannata muuttaa organisaatiossa yksinkertaiseksi säännöksi, jonka mukaan kaikki tekoälyllä tehty merkitään. Se olisi helppo ohjeistaa, mutta ei vastaisi asetuksen rakennetta.
Toisaalta lain sallimaa minimitasoa ei tarvitse ottaa oman organisaation avoimuuden enimmäistasoksi. Erityisesti julkisessa toiminnassa voi olla perusteltua kertoa tekoälyn käytöstä myös tilanteissa, joissa laki ei siihen suoranaisesti velvoita. Ratkaisevaa on, mitä avoimuudella halutaan saavuttaa ja milloin tieto tekoälyn käytöstä on vastaanottajalle aidosti merkityksellistä.
Siksi organisaation ohjeessa pitäisi pystyä vastaamaan ainakin kolmeen käytännön kysymykseen: milloin merkintä on lain mukaan pakollinen, milloin tekoälyn käytöstä halutaan kertoa vapaaehtoisesti ja miten merkintä käytännössä tehdään.
Pelkkä tekoälyasetuksen referointi ei vielä anna henkilöstölle riittävää toimintaohjetta. Hyvä ohje muuttaa sääntelyn tilanteiksi, jotka työntekijä tunnistaa omasta työstään ja joissa hän tietää, miten hänen kuuluu toimia.
Deeple auttaa julkisia organisaatioita muuttamaan tekoälyyn liittyvän sääntelyn ja riskit selkeiksi yhteisiksi toimintatavoiksi. Autamme esimerkiksi tekoälyohjeiden, käyttötapausten arvioinnin ja organisaation yhteisten pelisääntöjen rakentamisessa.
Artikkeli perustuu EU:n tekoälyasetuksen artiklaan 50 sekä Euroopan komission heinä–elokuussa 2026 julkaisemaan artiklan 50 soveltamisohjeistukseen. Teksti on yleisluonteista tietoa eikä yksittäistapauksessa annettavaa oikeudellista neuvontaa.
Lähteet:
Euroopan komissio: Transparency obligations under Article 50 of the AI Act – Questions & Answers
Euroopan komissio: Guidelines on transparency obligations for providers and deployers of AI systems. Komission varsinainen artiklaa 50 koskeva soveltamisohje, julkaistu 20.7.2026.
EU:n tekoälyasetus, Regulation (EU) 2024/1689 – EUR-Lex - Varsinainen lainsäädäntöteksti. Läpinäkyvyysvelvoitteet ovat artiklassa 50.
