Ruotsin hallituskanslia esti lokakuussa henkilöstöltään pääsyn ChatGPT:n ja Clauden verkkopalveluihin työtietokoneilla. Microsoftin Copilot sen sijaan sai jäädä käyttöön. Päätös herättää kysymyksen siitä, miksi kaksi maailman tunnetuinta tekoälypalvelua katsottiin sopimattomiksi hallituksen työntekijöiden käyttöön, vaikka toisen teknologiayhtiön palvelu hyväksyttiin.
Ratkaisu voi näyttää ristiriitaiselta, jos sitä tarkastelee pelkästään teknologian näkökulmasta. Julkishallinnon toimintaympäristöä tuntevalle päätöksen taustalla on kuitenkin ymmärrettävä logiikka.
Kyse ei ole ensisijaisesti siitä, mikä tekoäly on paras tai tehokkain. Kyse on siitä, millä edellytyksillä viranomainen voi hyväksyä teknologian käyttöönsä ja kantaa vastuun sen käytöstä.
Ruotsin tapaus nostaa esiin kysymyksen, jonka kanssa myös suomalaisen julkishallinnon johto joutuu työskentelemään: miten organisaatiossa tehdään perusteltuja tekoälypäätöksiä tilanteessa, jossa teknologian mahdollisuudet kehittyvät nopeammin kuin niiden hyödyntämistä koskevat toimintatavat?
Mitä Ruotsissa oikeastaan päätettiin?
Ruotsin yleisradioyhtiö Sveriges Radio uutisoi 23. lokakuuta, että hallituskanslia (Regeringskansliet) aikoo estää ChatGPT:n ja Clauden käytön henkilöstön työtietokoneilla. Rajoitus tuli voimaan 26. lokakuuta 2026.
Päätös ei koske koko Ruotsin julkishallintoa, vaan hallituskansliaa, joka tukee pääministerin ja ministeriöiden toimintaa. Vastaavia rajoituksia oli kuitenkin otettu käyttöön myös muissa Ruotsin valtion viranomaisissa.
Hallituskanslian digitalisaatiojohtaja Mikael Wettercrantz perusteli ratkaisua tietoturvalla. Ilman asianmukaisia sopimuksia käytettävät tekoälypalvelut voivat aiheuttaa organisaation tietoturvalle seurauksia, joita se ei pysty riittävästi hallitsemaan.
Päätöksessä on kuitenkin yksityiskohta, joka tekee siitä erityisen kiinnostavan.
Vaikka ChatGPT:n ja Clauden verkkopalvelut estettiin, henkilöstöllä säilyi pääsy samoihin kielimalleihin hyväksytyn Intric-alustan kautta. Microsoft Copilot puolestaan pysyi käytössä, ja hallituskanslia oli tarkastellut sen turvallisuutta ja tiukentanut suojaustoimia.
Ruotsi ei siis kieltänyt tiettyjen kielimallien hyödyntämistä kokonaan. Se rajasi sitä, missä ympäristöissä ja millä ehdoilla niitä voi käyttää.
Tämä ero on koko tapauksen ymmärtämisen kannalta olennainen.
Julkishallinnossa hyödyllisyys ei yksin riitä päätöksen perusteeksi
Yksittäinen työntekijä voi arvioida tekoälypalvelua sen perusteella, miten hyvin se auttaa häntä työssään. Jos palvelu nopeuttaa valmistelua, auttaa jäsentämään tietoa ja tuottaa laadukkaita vastauksia, sen käyttäminen tuntuu järkevältä.
Organisaation näkökulmasta arviointi on laajempi.
Viranomaisen on kyettävä selvittämään, millaisia tietoja palvelussa käsitellään, mitä käsittelylle tapahtuu, millaisia sopimuksia palvelun käyttöön liittyy ja miten mahdollisia riskejä hallitaan. Käyttötarkoituksesta riippuen arvioitaviksi tulevat esimerkiksi tietosuoja, tietoturva, salassapito ja tiedonhallinnan vaatimukset.
Lisäksi julkishallinnon on toimittava sitä koskevien toimivaltuuksien ja velvoitteiden mukaisesti. Päätösten on oltava perusteltavissa ja toiminnan valvottavissa.
Tämä selittää, miksi teknisesti erinomainen tekoälypalvelu ei välttämättä sovellu organisaation käyttöön sellaisenaan.
Julkishallinnossa ei voida ratkaista teknologian hyväksyttävyyttä pelkästään vertailemalla palveluiden ominaisuuksia. On arvioitava myös sitä, millaiseksi organisaation suhde teknologiaan muodostuu: mitä se voi itse päättää, mitä se voi valvoa ja mistä se pystyy kantamaan vastuun.
Ruotsin ratkaisu havainnollistaa tätä hyvin. Sama kielimalli voi olla organisaation näkökulmasta hyväksyttävä yhdessä käyttöympäristössä mutta ei toisessa.
Tämä ei tarkoita, että hyväksytty ympäristö olisi automaattisesti riskitön. Se tarkoittaa, että organisaatio on voinut asettaa käytölle ehtoja ja arvioida sen edellytyksiä.
Työntekijän harkinnalla on rajansa
Ruotsin uutisoinnin yhteydessä nousi esiin myös liikennevirasto Trafikverketin sisäinen tarkastus. Siinä oli havaittu ongelmallista avointen tekoälypalveluiden käyttöä. Huomiot koskivat sekä palveluihin syötettyjen tietojen arkaluonteisuutta että sitä, miten tekoälyn tuottamia vastauksia oli käsitelty.
Havainto on kiinnostava, koska siinä yhdistyy kaksi erilaista vastuukysymystä.
Työntekijän on osattava käyttää tekoälyä oikein. Hänen täytyy ymmärtää, millaisia tietoja palveluun voi syöttää, miten vastauksia tulee arvioida ja milloin tekoälyn tuottamaa sisältöä ei voi käyttää sellaisenaan.
Kaikkia tekoälyn käyttöön liittyviä kysymyksiä ei kuitenkaan voida jättää työntekijän ratkaistaviksi.
Yksittäinen asiantuntija ei voi omalla harkinnallaan arvioida organisaation puolesta palveluntarjoajan sopimusehtoja, teknistä arkkitehtuuria, tietojen käsittelyyn liittyvää vastuunjakoa tai organisaation hyväksyttävää riskitasoa. Hän ei myöskään voi itse päättää, millaisia tietoturvan tai tiedonhallinnan vaatimuksia organisaation on noudatettava.
Henkilöstön tekoälyosaamisen kehittäminen on välttämätöntä, mutta sillä ratkaistaan vain osa tekoälyn hallinnan kysymyksistä.
Organisaatio tarvitsee työntekijöiden osaamisen rinnalle päätöksiä, joiden varassa henkilöstö voi toimia. Sen on määriteltävä sallitut ratkaisut, käyttöä koskevat rajat ja tilanteet, joissa tarvitaan erillistä arviointia.
Tässä on mielestäni yksi tekoälyn johtamisen tärkeimmistä periaatteista: työntekijän vastuuta ei pidä sekoittaa organisaation vastuuseen.
Ohjeet ovat hyödyllisiä vasta silloin, kun niiden taustalla on tehty riittävät päätökset. Muuten henkilöstö joutuu ratkaisemaan arjessaan kysymyksiä, jotka kuuluvat organisaation johdolle ja asiantuntijatoiminnoille.
Kielto ei vielä kerro, onko tekoälyn johtaminen onnistunut
Ruotsin päätöksessä on paljon ymmärrettävää. On perusteltua, että julkishallinnon organisaatio arvioi käyttämiensä teknologioiden turvallisuutta ja rajoittaa sellaisten palveluiden käyttöä, joiden edellytyksiä ei ole riittävästi selvitetty.
Tästä ei kuitenkaan seuraa, että kielto olisi aina paras mahdollinen ratkaisu.
Tiedämme uutisoinnin perusteella, mitä hallituskanslia on päättänyt ja millaisia tietoturvaperusteluja päätökselle on esitetty. Emme sen sijaan tiedä riittävästi päätöksen taustalla olevista vaihtoehtovertailuista, henkilöstön tarpeista tai siitä, kuinka hyvin hyväksytyt palvelut vastaavat työn käytännön vaatimuksiin.
Siksi olisi liian pitkälle menevää julistaa Ruotsin ratkaisu joko onnistuneeksi tekoälyjohtamiseksi tai osoitukseksi teknologian pelosta.
Kielto on yksi mahdollinen johtamisen väline. Se voi olla tarpeellinen esimerkiksi tilanteessa, jossa organisaatio ei pysty hallitsemaan tietyn palvelun käyttöön liittyviä riskejä. Pelkkä käyttörajoitus ei kuitenkaan vielä rakenna kykyä hyödyntää tekoälyä tarkoituksenmukaisesti.
Jos organisaatio rajoittaa palveluiden käyttöä mutta ei tarjoa työntekijöille heidän tarpeisiinsa soveltuvia vaihtoehtoja, se voi samalla kaventaa mahdollisuuksia parantaa työtä.
Myös liian raskas hyväksymismenettely voi muodostua ongelmaksi. Jos jokainen vähäriskinen kokeilu edellyttää pitkää ja monimutkaista käsittelyä, organisaatio saattaa menettää mahdollisuuksia oppia ja kehittää toimintaansa.
Tekoälyn vastuullinen hyödyntäminen ei edellytä täydellistä varmuutta ennen jokaista kokeilua. Se edellyttää kykyä suhteuttaa arvioinnin vaatimukset käyttötarkoitukseen ja riskeihin.
Julkishallinnon pitää pystyä sekä suojaamaan toimintaansa että kehittämään sitä. Kumpaakaan tehtävää ei voi jättää hoitamatta.
Tekoälyn johtaminen on ennen kaikkea päätöksentekokyvyn rakentamista
Ruotsin tapauksesta voidaan johtaa laajempi havainto.
Organisaation tekoälykyvykkyyttä ei pitäisi arvioida vain sillä, kuinka moni työntekijä käyttää tekoälyä, kuinka monta kokeilua on käynnissä tai kuinka paljon henkilöstöä on koulutettu.
Nämä ovat tärkeitä asioita, mutta ne eivät vielä kerro, pystyykö organisaatio johtamaan teknologian käyttöä.
Johtamisen näkökulmasta keskeistä on myös se, kykeneekö organisaatio muodostamaan luotettavan tilannekuvan, tekemään tarvittavat linjaukset ja viemään päätökset osaksi käytännön toimintaa.
Tilannekuva tarkoittaa ymmärrystä siitä, missä ja mihin tekoälyä jo käytetään, millaisia hyötyjä tavoitellaan ja mitä riskejä toimintaan liittyy. Ilman sitä johto joutuu tekemään päätöksiä puutteellisen tiedon varassa.
Linjaukset puolestaan määrittävät, mitä organisaatiossa tavoitellaan, millä edellytyksillä tekoälyä saa käyttää ja millaisia vastuita käyttöön liittyy. Kaikkia tilanteita ei voi ennakoida, mutta päätöksenteolle voidaan rakentaa yhteiset periaatteet.
Käyttöönotossa ratkaistaan, muuttuvatko nämä päätökset toiminnaksi. Onko henkilöstöllä käytössään hyväksytyt palvelut? Osaavatko työntekijät soveltaa linjauksia? Miten epäselvät tilanteet ratkaistaan ja miten toimintatapoja muutetaan kokemusten perusteella?
Nämä kolme kokonaisuutta muodostavat tekoälyn johtamisen perustan.
Ruotsin tapauksessa näemme julkisten tietojen perusteella ainakin osan tästä ketjusta: tietoturvariskeihin on kiinnitetty huomiota, hyväksytyistä palveluista on tehty linjauksia ja niiden käyttöä ohjataan myös teknisillä rajoituksilla.
Sen sijaan emme vielä voi arvioida, kuinka toimiva kokonaisuus on tai millaisia vaikutuksia sillä on hallituskanslian työn sujuvuuteen.
Tapaus havainnollistaa kuitenkin hyvin, miksi tekoälyn johtaminen ei voi rajoittua käyttöönottoon tai koulutuksiin. Organisaation on rakennettava kyky tehdä teknologiaa koskevia päätöksiä myös sen jälkeen, kun ensimmäiset palvelut on otettu käyttöön.
Julkishallinnon on kyettävä sekä mahdollistamaan että rajaamaan
Tekoälykeskustelussa vastakkain asetetaan toisinaan nopea kehitys ja vastuullisuus. Ikään kuin organisaation pitäisi valita, haluaako se hyödyntää teknologian mahdollisuuksia vai keskittyä riskien hallintaan.
Minusta tämä vastakkainasettelu on harhaanjohtava.
Julkishallinnossa teknologian hyödyntäminen ja toiminnan vastuullisuus eivät ole toisilleen vaihtoehtoisia tavoitteita. Organisaation on kyettävä edistämään molempia samanaikaisesti.
Se ei tarkoita, että kaikki riskit pitäisi poistaa ennen etenemistä. Eikä se tarkoita sitäkään, että jokainen teknologinen mahdollisuus pitäisi ottaa käyttöön.
Olennaista on kyky tehdä perusteltuja, suhteutettuja ja toimeenpantavia päätöksiä. Joissakin tilanteissa oikea ratkaisu on kokeilla uutta palvelua rajatusti. Toisissa tarvitaan tarkempaa arviointia, muutoksia toteutustapaan tai käyttötarkoituksen rajaamista. Jos hyväksyttävän käytön edellytyksiä ei pystytä täyttämään, käyttö voidaan joutua estämään.
Ruotsin hallituskanslian päätös on yksi esimerkki tällaisesta rajanvedosta. Se ei vielä kerro, millaiseksi tekoälyn hyödyntäminen siellä tulevaisuudessa muodostuu, mutta muistuttaa olennaisesta asiasta.
Julkishallinnon toimintakykyä ei mitata vain sillä, kuinka nopeasti se ottaa uusia teknologioita käyttöön. Sitä mitataan myös sillä, kykeneekö organisaatio ymmärtämään niiden vaikutukset, tekemään perusteltuja päätöksiä ja kantamaan vastuun niiden seurauksista.
Teknologia voi nopeuttaa valmistelua, auttaa tiedon käsittelyssä ja avata kokonaan uusia mahdollisuuksia julkisten palveluiden kehittämiseen. Se ei kuitenkaan poista organisaation vastuuta siitä, mitä teknologialla tehdään.
Tekoälyn aikakaudella johtamisen tärkeimpiä tehtäviä on varmistaa, ettei teknologian käyttö etene organisaation päätöksentekokyvyn edelle.
Se edellyttää julkishallinnolta muutakin kuin uusia työkaluja. Se edellyttää kykyä muodostaa tilannekuva, päättää yhteisistä toimintaperiaatteista ja toteuttaa muutokset hallitusti.
Silloin tekoälyn hallinta ei ole kehityksen vastavoima, vaan yksi sen mahdollistajista.
Lähteet
Sveriges Radio Ekot, 23.10.2026: Regeringskansliet spärrar AI-tjänsterna Chat GPT och Claude.
SVT Nyheter, 23.10.2026, päivitetty 24.10.2026: AI-tjänster spärras på Regeringskansliet.
Euronews, 26.10.2026: Swedish government blocks ChatGPT and Claude. Here's why.
