Vastuullinen tekoäly: vähemmän syyllisyyttä, parempaa päätöksentekoa
Vastuullinen tekoäly edellyttää, että käytön seurauksia arvioidaan ja vastuut sovitaan siellä, missä päätöksiä tehdään. Yksittäisen työntekijän huoli ympäristöstä tai eettisistä kysymyksistä ei korvaa organisaation yhteisiä linjauksia, eikä jatkuva syyllisyydentunne auta ratkaisemaan niitä.
Googlen datakeskushankkeiden ympärillä Suomessa käyty keskustelu on saanut minut pohtimaan tätä aiempaa laajemmin. Ylen lokakuussa 2026 julkaisemien tietojen mukaan Muhoksella on kaadettu metsää noin 330 hehtaarin ja Kajaanissa hieman alle 200 hehtaarin alueelta, vaikka hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnit ovat vielä kesken.
Lupa- ja valvontavirasto on kehottanut Googlen tytäryhtiötä Tuike Finlandia keskeyttämään ympäristöä merkittävästi muuttavat valmistelutyöt. Google on kertonut toimineensa metsälain pohjalta ja ilmoittanut noudattavansa viranomaisen ohjeistusta. Toiminnan mahdollista lainvastaisuutta selvitetään, joten asiasta ei pidä kirjoittaa ratkaistuna oikeudellisena kysymyksenä.
Tilanne nostaa silti esiin olennaisen johtamisen ongelman: miten seurauksia voidaan arvioida aidosti etukäteen, jos ympäristöä muuttavia toimia on jo tehty? Suuret investointiodotukset ja paine edetä nopeasti tekevät harkinnasta erityisen tärkeää.
Miksi vaikutusten arviointia tarvitaan ennen päätöksiä?
Vaikutusten arvioinnin tehtävä on tuottaa tietoa ennen kuin päätökset kaventavat vaihtoehtoja tai aiheuttavat vaikeasti korjattavia muutoksia. Teknologiakeskustelussa sääntelyä käsitellään kuitenkin usein ennen kaikkea kehityksen hidasteena, ja Euroopan kilpailukykyhuolet vahvistavat painetta nopeaan etenemiseen.
Huoli kilpailukyvystä on ymmärrettävä, sillä teknologia tarjoaa mahdollisuuksia, joita kannattaa hyödyntää. Päätöksenteossa pitää silti arvioida myös sitä, mitä menetetään, jos edetään ennen kuin olennaiset seuraukset tunnetaan. Nopeus on huono onnistumisen mittari silloin, kun sen hinta näkyy vasta myöhemmin.
Googlen hankkeet herättävät kysymyksiä siitä, miten sääntely, valvonta ja organisaatioiden oma vastuunkanto toimivat yhdessä. Lain vähimmäisvaatimusten täyttäminen ei yksin ratkaise sitä, onko toiminta vastuullista. Johdon on pystyttävä perustelemaan myös, miksi eteneminen on harkittua ja millä tiedolla päätös tehdään.
Tekoälyn ympäristövaikutukset kuuluvat kokonaiskuvaan
Tekoäly toimii fyysisen infrastruktuurin varassa. Datakeskukset tarvitsevat sähköä, niiden jäähdytykseen voidaan käyttää vettä, ja rakentaminen sekä laitteistojen valmistus kuluttavat luonnonvaroja. Ympäristövaikutukset eivät siksi rajoitu siihen hetkeen, jolloin käyttäjä lähettää tekoälylle kehotteen.
Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n vuoden 2025 Energy and AI -raportin mukaan datakeskukset kuluttivat vuonna 2024 noin 415 terawattituntia sähköä, mikä vastasi noin 1,5:tä prosenttia maailman sähkönkulutuksesta. Raportin perusskenaariossa kulutus kasvaa noin 945 terawattituntiin vuoteen 2030 mennessä. Kyse on ennusteesta, ja kaikki datakeskusten sähkönkulutus ei johdu tekoälystä.
Sähkönkulutus ei myöskään yksin kuvaa koko ympäristöjalanjälkeä. Arvioinnissa tarvitaan ymmärrystä esimerkiksi sähkön tuotannosta, paikallisista vaikutuksista ja infrastruktuurin elinkaaresta. Datakeskushankkeen vaikutuksia ei voi sellaisenaan muuntaa yksittäisen tekoälykäyttökerran vaikutuksiksi.
Toivon, että keskustelu laajentaisi samalla tapaamme tarkastella muitakin tuotantoketjuja. Vaatteiden, elektroniikan, ruoan ja liikkumisen taustalla on valintoja, joiden seuraukset jäävät arjessa helposti näkymättömiksi. Muiden toimialojen haitat eivät oikeuta tekoälyn haittoja, mutta tekoälystä herännyt huoli voi auttaa kysymään johdonmukaisemmin, kuka hyötyy ja kuka kantaa seuraukset.
Vastuullisuuden tarkoitus ei ole lisätä syyllisyyttä
Koulutuksissani minulta kysytään usein tekoälyn vastuullisuudesta. Kysymysten taustalla on toisinaan ristiriita: tekoälystä on hyötyä omassa työssä, mutta sen käytön ympäristövaikutukset tai muut eettiset kysymykset mietityttävät.
Tietoa tuotteisiin ja palveluihin liittyvistä ongelmista on paljon, mutta yksittäisen ihmisen mahdollisuudet selvittää jokaisen valinnan kaikki seuraukset ovat rajalliset. Vastuullisuus voi silloin alkaa tuntua velvollisuudelta, jota ei koskaan pysty täyttämään. Aina voisi selvittää enemmän, käyttää vähemmän tai valita toisin.
En usko, että jatkuva syyllisyydentunne auttaa tekemään parempia päätöksiä. Omia valintoja pitää voida tarkastella kriittisesti, mutta vastuullisuuskeskustelun pitäisi myös vahvistaa kykyä toimia tilanteissa, joissa täydellisiä vaihtoehtoja ei ole. Sen tarkoitus on auttaa kantamaan vastuuta paremmin.
Kenen vastuulla vastuullinen tekoäly on?
Vastuun pitäisi vastata mahdollisuuksia vaikuttaa. Työntekijä voi noudattaa sovittuja käyttöperiaatteita, arvioida tuotosten laatua ja nostaa havaitsemiaan ongelmia esiin, mutta hän ei päätä palveluntarjoajan energiantuotannosta tai datakeskusten rakentamisesta.
Organisaation johto voi puolestaan päättää, mitä palveluja hankitaan, millä perusteilla toimittajia arvioidaan ja mihin tekoälyä käytetään. Teknologiayrityksillä on vastuu omasta toiminnastaan ja sen vaikutuksia koskevasta tiedosta. Julkinen valta asettaa yhteisiä pelisääntöjä ja valvoo niiden noudattamista.
Organisaation vastuuta ei siksi voi siirtää henkilöstölle kehottamalla jokaista käyttämään tekoälyä vastuullisesti. Ohje jää vajaaksi, jos työntekijän pitäisi itse päätellä, mitä vastuullisuus tarkoittaa ja millaiset riskit organisaatio hyväksyy. Johdon tehtävä on tehdä nämä valinnat näkyviksi.
Miten vastuu tehdään osaksi päätöksentekoa?
Vastuullisuus tarvitsee tilannekuvan, linjaukset ja käytännöt, joilla sovitut periaatteet toteutuvat. Ensin johdon pitää tietää, missä tekoälyä käytetään ja mitkä vaikutukset ovat organisaation kannalta olennaisia. Tämän jälkeen voidaan päättää, millaisia käyttötapoja hyväksytään ja missä tarvitaan lisäselvityksiä.
Hankinnoissa tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että toimittajalta pyydetään tietoa palvelun ympäristövaikutuksista ja arvioidaan myös tiedon kattavuutta. Jos vertailukelpoista tietoa ei ole saatavilla, puute kirjataan päätöksen epävarmuudeksi. Vastuullisuusväite ei vielä kerro, mihin se perustuu.
Käyttötapauksissa on arvioitava tavoiteltavaa hyötyä, olennaisia riskejä ja vaihtoehtoisia toteutustapoja. Organisaation pitää myös sopia, kuka hyväksyy käytön, milloin asia siirretään tarkempaan arviointiin ja miten vaikutuksia seurataan. Päätösten perustelujen tulee olla jälkikäteen tarkasteltavissa, jotta toimintaa voidaan muuttaa uuden tiedon perusteella.
Yhteiset rakenteet eivät poista kaikkea epävarmuutta, mutta ne estävät samoja vaikeita kysymyksiä jäämästä jokaisen työntekijän yksin ratkaistaviksi. Johdolle konkreettinen ensimmäinen askel on tarkistaa, onko organisaatiossa nimetty päätöksentekijä ja sovittu arviointitapa tekoälyn uusille käyttötapauksille.
Kaikki nopea eteneminen ei ole edistystä
Työskentelen päivittäin sen parissa, miten organisaatiot voivat hyödyntää tekoälyä paremmin. Juuri siksi pidän tärkeänä, että kehityksen kielteisiä seurauksia voidaan tarkastella avoimesti ja alkuperäistä suunnitelmaa muuttaa tarvittaessa. Teknologian arvo syntyy siitä, mitä sen avulla saadaan aikaan ja millaisin seurauksin.
Myös päätös odottaa tai selvittää lisää voi olla hyvää johtamista. Epävarmuus ei saa lamaannuttaa kaikkea toimintaa, mutta etenemisen ehtojen pitää olla suhteessa mahdollisten haittojen vakavuuteen ja korjattavuuteen. Pienessä, helposti peruttavassa kokeilussa voidaan hyväksyä erilaista epävarmuutta kuin laajassa ja vaikeasti palautettavassa muutoksessa.
Vastuullinen kehitys edellyttää kykyä tehdä harkittuja, perusteltuja päätöksiä myös kiireen keskellä. Kun vastuut, arviointiperusteet ja toimintatavat ovat selvät, vastuullisuudesta tulee osa normaalia johtamista ja henkilöstölle syntyy mahdollisuus toimia yhteisten periaatteiden varassa.
Deeplen Tekoäly hallintaan -kokonaisuus auttaa julkisen sektorin organisaatioita muodostamaan tilannekuvan, tekemään linjaukset ja rakentamaan käytännöt tekoälyn käytön ohjaamiseen.
Tutustu Deeplen Tekoäly hallintaan -kokonaisuuteen ja varaa maksuton 15 minuutin keskustelu, jos haluatte keskustella organisaationne seuraavista askelista.
Pinja Valkonen, Deeple Oy
Tekoälyn johtamisen ja organisaatioiden käytäntöjen kehittämisen asiantuntija
Lähteet ja lisälukeminen