Humppilan tekoälytapaus osoittaa, miksi tekoälyä ei voi johtaa yhdestä siilosta
Humppilan tekoälyratkaisun ympärille on noussut uusia oikeudellisia kysymyksiä, ja myös eduskunnan apulaisoikeusasiamies on ottanut tekoälyn käytön kunnallisessa viranomaistoiminnassa tutkittavakseen. Tapaus havainnollistaa, miksi tekoälyn käyttöönotto julkisella sektorilla vaatii teknisen osaamisen lisäksi juridista, hallinnollista ja organisatorista ymmärrystä.
Humppilan kunnan tekoälyratkaisu nousi syyskuussa valtakunnalliseen keskusteluun Helsingin Sanomien uutisoinnin myötä. Käsittelimme tapausta aiemmassa artikkelissa erityisesti organisaatiomuutoksen ja tekoälyjohtamisen näkökulmista.
Sen jälkeen tapauksesta on tullut julki uutta tietoa, joka täydentää ja monimutkaistaa alkuperäistä kuvaa. Organisaatiomuutokseen liittyviä kysymyksiä on saatettu oikeudellisiin menettelyihin, minkä lisäksi tekoälyn käyttö kunnallisessa viranomaistoiminnassa on noussut ylimmän laillisuusvalvojan tarkasteltavaksi.
Keskeneräisten oikeusprosessien lopputuloksiin ei ole syytä ottaa kantaa. Ne kuuluvat toimivaltaisten viranomaisten ja tuomioistuinten ratkaistaviksi.
Kuntien tekoälyjohtamisen näkökulmasta tapauksesta voidaan kuitenkin jo nyt nostaa esiin yksi olennainen havainto: tekoälyratkaisu ei ole koskaan vain tekoälyratkaisu.
Kun tekoäly alkaa muuttaa työn tekemistä, muutokset voivat ulottua tehtävänkuviin, organisaatiorakenteeseen, henkilöstön asemaan, tiedonkäsittelyyn, päätöksentekoon ja virkavastuuseen.
Mitä Humppilassa on tapahtunut?
Humppilan kunta käynnisti syksyllä 2025 koko henkilöstöä koskeneet yhteistoimintaneuvottelut taloustilanteen tasapainottamiseksi. Maaliskuussa 2026 kunnanvaltuusto päätti lakkauttaa hallintojohtajan ja teknisen johtajan virat sekä muuttaa kunnan organisaatiorakennetta.
Toukokuussa irtisanottu hallintojohtaja Magnus Tuomaala valitti Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen. Valitus koskee hallintojohtajan viran lakkauttamista ja virkasuhteen päättämistä sekä kunnan organisaatiomuutosta. Tuomaala katsoo päätösten syntyneen virheellisessä järjestyksessä ja olevan lainvastaisia. Asia on kesken.
Syyskuussa Tuomaala kertoi tehneensä asiasta myös rikosilmoituksen ja esitutkintapyynnön. Hänen mukaansa ne liittyvät viran lakkauttamiseen, virkasuhteen päättämiseen sekä päätöksiä edeltäneeseen valmisteluun. Ylen uutisointihetkellä Hämeen poliisi ei ollut vahvistanut saaneensa kyseistä ilmoitusta. Kyse on siis ilmoitetusta rikosepäilystä, ei todetusta rikoksesta.
Humppilan kunta puolestaan tiedotti 29. syyskuuta, että organisaatiomuutoksiin, yhteistoimintamenettelyyn ja virkajärjestelyihin liittyviä muutoksenhakuja ja muita oikeudellisia toimenpiteitä on saatettu viranomaisten käsiteltäviksi. Kunta ei kommentoi keskeneräisiä prosesseja tarkemmin, vaan korostaa niiden kuuluvan toimivaltaisille viranomaisille.
Prosessien vireilläolo ei itsessään tarkoita, että Humppilassa olisi toimittu lainvastaisesti. Ne kuitenkin havainnollistavat, kuinka monia eri oikeudellisia ja hallinnollisia ulottuvuuksia tekoälyn mahdollistamaan organisaatiomuutokseen voi liittyä.
Apulaisoikeusasiamiehen selvitystä kannattaa seurata koko kuntakentällä
Kuntien näkökulmasta erityisen kiinnostava kehitys on eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen oma-aloitteinen selvitys.
Apulaisoikeusasiamies Susanna Lindroos-Hovinheimo on ottanut tutkittavakseen tekoälyn käytön kunnallisessa viranomaistoiminnassa. Taustalla on Humppilan tapauksesta syntynyt julkinen keskustelu.
Selvityksessä tarkastellaan muun muassa sitä, millaisia tehtäviä tekoälylle on annettu, miten päätöksenteon lainmukaisuus ja asianmukainen käsittely varmistetaan sekä miten tekoälyn käyttö vaikuttaa viranomaisen vastuisiin. Tarkastelussa ovat myös perusoikeuksien, hyvän hallinnon ja virkavastuun toteutuminen.
Selvitys on merkityksellinen koko kuntakentälle, sillä samoja kysymyksiä joudutaan ratkaisemaan kaikkialla, missä generatiivista tekoälyä otetaan käyttöön hallinnollisissa prosesseissa.
Kunnissa tekoälyä hyödynnetään esimerkiksi tiedon jäsentämiseen, asiakirjojen luonnosteluun, valmisteluun, dokumentointiin ja päätöksenteon tukemiseen. Mitä lähemmäs varsinaista viranomaistoimintaa käyttötavat siirtyvät, sitä tärkeämmäksi muuttuu kysymys siitä, miten ihmisen harkinta, toimivalta ja vastuu käytännössä toteutuvat.
Missä vaiheessa kyse on tavallisesta työvälineestä? Mitä tehtäviä tekoälylle voidaan antaa? Kuka tarkistaa lopputuloksen ja miten voidaan jälkikäteen osoittaa, kuka on tehnyt varsinaisen harkinnan?
Nämä eivät ole enää pelkästään teknologiaan liittyviä kysymyksiä. Ne ovat hyvän hallinnon ja julkisen vallan käytön kysymyksiä.
Apulaisoikeusasiamiehen mahdollisia myöhempiä linjauksia kannattaakin seurata tarkasti, sillä ne voivat antaa tärkeää tulkintaohjausta tekoälyn käytön reunaehdoista viranomaistoiminnassa.
Tekoälyn riskit eivät sijaitse yhdessä paikassa
Humppilan tapaus nostaa esiin laajemman tekoälyjohtamiseen liittyvän haasteen: yksinkertaiseltakin näyttävä käyttötapaus voi avata samanaikaisesti useita sääntelyyn, vastuisiin ja toimintaprosesseihin liittyviä kysymyksiä.
Kun kunta alkaa hyödyntää tekoälyä osana jotakin työprosessia, arvioitavaksi voivat tulla esimerkiksi tietosuoja ja henkilötietojen käsittely, salassapito ja julkisuus, tietoturva, tekoälysääntely, hyvän hallinnon vaatimukset, toimivalta ja virkavastuu, henkilöstövaikutukset, hankintasopimukset sekä datan laatu ja ihmisen suorittama valvonta.
Tämä ei tarkoita, että jokainen käyttötapaus olisi juridisesti monimutkainen tai erityisen riskialtis. Olennaista on tunnistaa, mitkä näkökulmat ovat juuri kyseisessä tilanteessa merkityksellisiä ja millaisia toimenpiteitä ne edellyttävät.
Tekoälyratkaisun turvallisuutta ei voi arvioida vain yhdestä näkökulmasta, koska riskitkään eivät synny yhdessä paikassa.
Juristi tunnistaa erilaisia riskejä kuin tietosuojan asiantuntija. Tekninen asiantuntija ymmärtää järjestelmän mahdollisuuksia ja rajoituksia eri tavalla kuin kyseisen palveluprosessin omistaja. HR tarkastelee henkilöstövaikutuksia, kun taas johto joutuu arvioimaan kokonaisuutta: millaista hyötyä tavoitellaan, mitä riskejä organisaatio voi hyväksyä ja kuka vastaa siitä, että toimintatapa täyttää sille asetetut vaatimukset.
Tekoälyn hallinta on siksi väistämättä moniammatillista johtamista.
Onko organisaationne tekoälyn kokonaiskuva hallinnassa?
Tekoälyä saatetaan jo hyödyntää organisaation eri puolilla, vaikka johdolla ei olisi vielä yhteistä tilannekuvaa käyttötavoista, vastuista ja keskeisistä riskeistä.
Varaa maksuton 15 minuutin Teams-keskustelu Deeplen asiantuntijan kanssa. Käymme yhdessä alustavasti läpi, miltä organisaationne tekoälyn hallinnan nykytilanne näyttää, mitä on jo ratkaistu ja missä saattaa olla vielä selvittämistä.
Tekoälymuutos on organisaatiomuutos – ja juuri siksi se vaatii kärsivällisyyttä
Generatiivinen tekoäly tekee uudenlaisia työn järjestämisen tapoja mahdolliseksi. Se voi nopeuttaa valmistelua, vähentää rutiinityötä, helpottaa suurten tietomäärien käsittelyä ja mahdollistaa prosessien rakentamisen uudella tavalla.
Kun tekoäly alkaa aidosti vaikuttaa organisaation toimintaan, käyttöönoton vaikein osa ei kuitenkaan välttämättä enää ole teknologia.
Vaikeampi kysymys on, mitä kaikkea muuta joudutaan muuttamaan samalla.
Jos tekoäly muuttaa tehtävän sisältöä, sillä voi olla vaikutusta tehtävänkuviin. Jos se muuttaa prosessia, myös vastuut voivat muuttua. Jos tekoäly osallistuu valmisteluun, organisaation on ymmärrettävä, miten ihmisen harkinta säilyy. Jos tietoa siirretään ulkoiseen järjestelmään, pitää selvittää tiedonkäsittelyn oikeudelliset ja tekniset reunaehdot.
Tästä syntyy helposti paradoksi: tekoäly tekee joidenkin asioiden suorittamisesta nopeampaa, mutta turvallisen käyttöönoton vaatima organisatorinen työ ei välttämättä nopeudu lainkaan.
Mitä useampaa asiaa muutetaan samanaikaisesti, sitä vaikeampi on myös tunnistaa, missä mahdolliset ongelmat syntyvät ja millä toimenpiteillä niitä voidaan hallita.
Jos samassa uudistuksessa muuttuvat organisaatiorakenne, henkilöstö, tehtävänkuvat, päätöksenteon prosessit, tietojärjestelmät ja tekoälyn rooli, kyse ei enää ole rajatusta teknologiakokeilusta. Organisaatio yrittää hallita useita toisiinsa kytkeytyviä muutoksia yhtä aikaa.
Tekoälyn käyttöönotossa kannattaa olla kunnianhimoinen suunnasta mutta maltillinen askelten koosta
Julkisella sektorilla on ymmärrettävä kiire löytää tekoälystä tuottavuushyötyjä. Kuntatalouden paineet kasvavat samalla, kun palvelut pitäisi pystyä turvaamaan. Ei ole realistista ajatella, että tekoälyn mahdollisuuksia voitaisiin tarkastella vuosikausia ennen ensimmäisiä käytännön kokeiluja.
Nopeuden tavoittelu ei kuitenkaan tarkoita, että ensimmäisen liikkeen pitäisi olla mahdollisimman suuri.
Hallittu käyttöönotto alkaa rajatusta käyttötapauksesta. Ensin määritellään tavoiteltava hyöty ja selvitetään, mitä kyseisessä prosessissa todella tapahtuu. Sen jälkeen arvioidaan oikeudelliset ja organisatoriset reunaehdot, tietosuoja, tietoturva sekä tarvittavat vastuut ja valvontamenettelyt.
Kun edellytykset ovat kunnossa, ratkaisua voidaan kokeilla rajatusti. Vaikutuksia seurataan, toimintatapaa korjataan ja käyttöä laajennetaan saadun kokemuksen perusteella.
Tätä lähestymistapaa voisi kutsua tipuaskeliksi.
Pienin askelin eteneminen ei kuitenkaan tarkoita hidastelua. Rajattu kokeilu voidaan toteuttaa nopeasti, ja samalla organisaatio saa tietoa, jota pelkällä suunnittelulla ei välttämättä olisi mahdollista saavuttaa.
Seuraava askel voidaan ottaa tiedon, ei oletusten perusteella.
Hyvä tekoälyn hallinta mahdollistaa rohkeamman etenemisen
Hallinta ja sääntely esitetään tekoälykeskustelussa toisinaan innovaatioiden vastakohtana. Käytännössä selkeät rakenteet voivat kuitenkin tehdä uusien ratkaisujen käyttöönotosta huomattavasti sujuvampaa.
Organisaatio, joka ei tiedä, mitä tekoälyllä saa tehdä, etenee helposti varovasti ja hajanaisesti. Työntekijät tekevät omia tulkintojaan, ja jokaisen uuden käyttötapauksen kohdalla samat kysymykset joudutaan selvittämään uudelleen, jos niitä selvitetään lainkaan.
Organisaatio, jolla on yhteiset periaatteet, päätöksentekomalli ja tapa arvioida käyttötapauksia, pystyy etenemään järjestelmällisemmin.
Johdon pitäisi pystyä vastaamaan kolmeen keskeiseen kysymykseen:
Mitä voimme tehdä?
Millä ehdoilla voimme tehdä sen?
Kuka vastaa siitä, että ehdot toteutuvat?
Näiden kysymysten ratkaisemiseen yksittäinen tekoälyohje ei riitä. Tarvitaan yhteinen tilannekuva, selkeät linjaukset sekä toimintamalli, jolla ratkaisut viedään turvallisesti käytäntöön.
Tekoälyn hallinta vaatii oikeat asiantuntijat saman pöydän ääreen
Deeplessä tekoälyn hallinta on rakennettu moniammatilliseksi kokonaisuudeksi, jossa yhdistyvät organisaation toiminnan ymmärtäminen, johtaminen, teknologia sekä juridinen ja muu tarvittava erityisosaaminen.
Kun arvioimme asiakkaan tekoälyn käyttötapausta, lähtökohtana ei ole ainoastaan kysymys siitä, voidaanko jokin asia teknisesti toteuttaa. Samalla tarkastelemme, mitä organisaatio yrittää ratkaista, miten nykyinen prosessi toimii, mitä tietoa käsitellään, millaisia riskejä käyttötapaukseen liittyy ja millaiset vastuut sen myötä syntyvät. Juridiset kysymykset arvioidaan juristin kanssa.
Tämä kokonaisvaltainen tarkastelu on tärkeää, sillä tietosuojan näkökulmasta hyväksyttävä ratkaisu ei vielä välttämättä ole hallinnollisesti tarkoituksenmukainen. Teknologisesti mahdollinen toteutus ei välttämättä ole henkilöstön kannalta järkevä, eikä juridisesti mahdollinen ratkaisu automaattisesti tuota organisaatiolle todellista arvoa.
Siksi tekoälyn käyttöönotto tarvitsee yksittäisten asiantuntijoiden lisäksi kokonaisuuden johtamista.
Humppilan tapauksen seuraavat vaiheet kiinnostavat koko kuntakenttää
Humppilaan liittyvät oikeudelliset prosessit ovat edelleen kesken, eikä niiden lopputuloksia pidä ennakoida.
Kuntien näkökulmasta erityisesti apulaisoikeusasiamiehen selvitystä kannattaa kuitenkin seurata tarkasti. Se voi tuoda tärkeää tulkintaohjausta kysymyksiin, joita julkisen sektorin organisaatiot joutuvat joka tapauksessa lähivuosina ratkaisemaan.
Humppilan tapaus muistuttaa samalla siitä, että tekoälyn käyttöönotto voi alkaa yhdestä työkalusta, mutta sen vaikutukset eivät pysähdy työkaluun. Ne voivat ulottua prosesseihin, henkilöstöön, päätöksentekoon, vastuisiin ja joskus koko organisaation rakenteeseen.
Hyvää tekoälyjohtamista ei mitata sillä, kuinka suuren loikan organisaatio uskaltaa ottaa, vaan sillä, kuinka hyvin organisaatio ymmärtää jokaisen ottamansa askeleen.
Tiedättekö, missä kunnossa organisaationne tekoälyn hallinta on?
Tekoälyn hallinnan ei tarvitse olla raskas projekti, mutta sen täytyy olla johdettu kokonaisuus. Olennaista on, että käyttötavat tunnetaan, vastuut ovat selvillä ja keskeiset riskit osataan tunnistaa ennen toiminnan laajentamista.
Varaa maksuton 15 minuutin Teams-aika Deeplen kanssa.
Katsomme yhdessä alustavasti, missä vaiheessa organisaationne on, millaisia hallinnan rakenteita teillä jo on ja mihin seuraavaksi kannattaa kiinnittää huomiota.
Saat keskustelusta ulkopuolisen asiantuntijan alustavan näkemyksen tilanteestanne ja mahdollisista seuraavista askelista – ilman sitoumuksia.
Deeple – Responsible AI for Public Sector
Lähteet:
Yle: Humppilan irtisanottu hallintojohtaja teki potkuistaan rikosilmoituksen. Uutinen 29.9.2026.
Yle: Apulaisoikeusasiamies selvittää tekoälyn käyttöä kunnissa.
Kuntalehti: Apulaisoikeusasiamies tutkii tekoälyn käyttöä kunnallisessa viranomaistoiminnassa.
Humppilan kunta: Tiedote vireillä olevista oikeusprosesseista. 29.9.2026.
